26.07.2010 Kesän kohokohta takana, Norjalaiset ystävämme vierailivat jälleen 
luonamme, 5 päivää vilahti liiankin nopeasti ohi.  Koirilla riitti leikittäjiä ja 
pennuilla sylitteliöita myös Ninan pojat pitävät koirista todella paljon.
Eipä silloin kun lähes kymmenen vuotta sitten, Nina kirjoitti minulle ja kysyi 
myisinkö hänelle pennun, olisi arvannut että siitä alkoi vuosien ystävyys.
 Athilla on syntynyt  26.9.2000, päädyimme silloin että
ehkä hän olisi sopiva Ninan ensimmäiseksi pommiksi:).

Sain eilen myös iloisen viestin Kemin koiranäyttelystä Cara tyttönen oli ROP
Onnea koko perheelle:)

28.06.2010 Tämä vuosi alkoi luopumisilla, joku menetys on helpompi
hyväksyä kuin toinen, mutta surutyö vie aina aikansa.

Nyt olemme saaneet nauttia iloisemmista päivistä, pikkuiset pentuset
vilistävät milloin missäkin, leluja on joka puolella, päivät hurahtavat vauhdilla.

.Tarkoitus olisi uudistella hiukan sivuja vaikka sisällä ei ole kiva istua silloin kun
suomen kesä näyttää parhaat puolensa, ehkä ne aikanaan kuitenkin valmistuvat.

Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi
ja tuskat tekevät levon unettomaksi,
silloin teethän mitä pitää tehdä
sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.
Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen
mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi.
Sillä tänä päivänä,  enemmän kuin pysymistä
rakkautesi minuun täytyy kestää koetus.
Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan,
ja pysythän kanssani loppuun asti.
Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle
kunnes silmäni eivät enään näe.
Toivon että aikanaan ymmärrät
kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois.
Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut,
tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu.
Älä murehdi että se olit nyt sinä,
jonka piti tämä raskas teko tehdä.
Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet,
tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa.

-kirjoittaja tuntematon-

Iloinen Edda tyttöseni vain kaksi päivää sitten harjasin ja trimmasin sinut,
näytit niin kauniilta uudessa vauvojen jälkeisessä turkissasi..
Eilen aamulla hiukan huonovointinen, illalla hyvin sairas, yön kuiskailin
korvaasi älä jätä minua,  aamulla nukuit syliini viimeisen kerran..

I had a dream last night,
my flower was withering.
Sorrowful I looked at it:
what could I do, what?

I chatted to my flower,
It withered, just withered.
I blew to her red coat,
NOW got something done!

That small flower, red
Again, it looked at me.
She opened her eyes with caution,
So tired, oh.

I was sorry, I smiled,
It was not a dream,
Away was my small girl
I cannot help her


Now my eyes are filled with tears...

 

Mä viime yönä unta näin,
siinä kukkani oli kuihtumaan päin.
Murheellisna katsoin sitä:
mitä voisin tehdä, mitä?

Kukalleni juttelin,
se kuihtui, kuihtui vain.
Sen punaturkkiin puhalsin,
nyt jotain aikaan sain!

Tuo kukka pieni, punainen
taas katseensa kun loi.
Se silmät avas varoen,
niin väsyneenä, voi.

Mä suruissani hymyilin,
se unta ollut ei,
pois lähti pieni tyttösein
en auttaa häntä voi


Nyt silmät täyttyy kyynelin ...